|
25.10.2009 - 14:11
Me löydettiin vihdoin sopiva talo (vuokra, kuten tämäkin) St Geniksestä. Kylä on paljon lähempänä niin Cerniä kuin agility-ja rugbytreenejäkin ja talo on vaivaiset kolme vuotta vanha ja samankokoinen kuin tämäkin, piha on vain pienempi. Muutetaan siis marras-joulukuun vaihteessa! Ollaan kyllä tosi tyytyväisiä, niin mukavaa kuin tässä onkin ollut asua, on tässä omat, talon iästä johtuvat harminsa. Koska tuntuu että kaikki matkustelee joka paikkaan niin päätettiin mekin liikahtaa jonnekin täältä kylä-idyllistämme ja buukattiin hotelli Pariisista tammikuun alkuun muutamaksi yöksi. Minulla tietysti vilkkuu mielessä alennusmyynnit.. =) Täällä pitää käydä ainakin. Me ei olla täällä olo-aikana (miten tuo kirjoitetaan oikein?!) käyty missään muualla kuin Baskimaalla silloin viime keväänä ja Italiassa kerran Torinossa ja pari kertaa pizzalla nopeasti. Toisaalta ollaan kyllä koitettu kierrellä Sveitsin kaupunkeja (ainakin Zurich, Basel, Bern, Lausanne, Montreux). Ranskassa on käyty Lyonissa ja Grenoblessa isommista paikoista ja pieniä toki enemmän. Annecy on mainitsemisen arvoinen paikka ja se onkin vakiokohde vieraiden kanssa, kesällä ainakin. Yvoire on myös tosi kaunis keskiaikainen kylä Genevejärven rannalla, pari kuvaa sieltä kesältä 2008:
Tuonne ei kannata mennä sunnuntaisin, se on tupaten täynnä turisteja. Montreux on mahtavan upea (oliko tarpeeksi ylistystä?) kaupunki Genevejärven toisessa päässä. Siellä muuten Mannerheim asusteli ja kirjoitti muistelmiaan mutta meni kuitenkin kuolemaan Lausanneen, mikä sekin on kyllä vallan mainio paikka. Montreuxsta löytyy Mannerheim-puisto jossa on muistopatsas Marsalkan kunniaksi. Tässäpä siitä todisteita:
Myös arvoisa mr. Freddie Mercury asusteli Montreuxissa ja vietti siellä viimeiset elinkuukautensa ja toki hänelläkin on kaupungissa muistopatsas ja mielestäni aika paljon näköisempi kuin Mannerheimin:
Tähän loppuu Sveitsi-Ranskan matkailunedistämiskeskuksen lähetys tältä erää. Lähti juttu vähän rönsyilemään, mutta välillä näin =)
|
Kirjoittaja
Leila Räsänen Ranskassa asuvan suomalaisen perheen juttuja lähinnä espanjanvesikoiristamme Camista ja Papusta sekä yleistä jorinaa. CAMI
Green Perry's Canamo s. 12.9.2003 Cami kampulainen on ensimmäinen vesikoiramme. Se on uskomaton tyyppi, kuin ajatus. Camilla on yhden ihanan pentueen verran jälkikasvua. Lempijuttuja: Agility, nakit, kaiken mahdollisen etsintä, oravien ja varisten jahtaus Lonkat A-A, kyynärät 0/0, silmät ok Näyttelyistä ERI, CACIB, PN4 Kisaa agilityssä medi 3 PAPU
Bonachon Dita s. 19.6.2006 Papunen on juniorimme, pari vuotias nuori neiti. Sillä on loputtomasti virtaa ja vauhtia ja se innostuu ihan kaikesta. Suurin intohimo on uiminen. Piiperoinen harrastaa agilitya ja tavaroiden kuljettelua. Papu on yhteisomistuksessa serkkutytön (www.greenperrys.com) kanssa. |
On teillä upeat maisemat! Toivottavasti pääsen pian käymään.